Yksi kohtaaminen kerrallaan

 Kesässä on jotain erityistä. Ehkä se on valossa, joka viipyy iltaan asti. Ehkä siinä, että kalenteri kevenee hetkeksi ja ajatuksille jää enemmän tilaa. Tai ehkä siinä, että kiire hellittää sen verran, että huomaamme asioita, jotka arjessa helposti jäävät näkemättä. Samalla voimme nähdä tarkemmin myös ihmisiä ympärillämme. Niitä tapoja, joilla kohtaamme toisemme, puhumme toisillemme sekä rakennamme tai rikomme luottamusta. 

 Tänä kesänä alueemme täyttyy pesäpallon ystävistä, kun Itä–Länsi tuo yhteen pelaajia, kannattajia ja kesävieraita eri puolilta Suomea. Kentällä nähdään huippuosaamista ja hienoja yksilösuorituksia, mutta ehkä kaikkein kiinnostavinta ei olekaan yksittäinen onnistuminen. Kiinnostavinta on se, mitä tapahtuu ihmisten välillä. Katsomossa ja kentän laidalla huomaa nopeasti, kuinka paljon merkitystä on sillä, miten suhtaudumme toisiimme. Kannustus tarttuu. Samoin luottamus. Joukkue ei synny siitä, että kentällä on monta hyvää yksittäistä pelaajaa. Joukkue syntyy luottamuksesta. Siitä, että uskaltaa luottaa toiseen silloinkin, kun kaikki ei mene täydellisesti. Siitä, että kannustaa myös epäonnistumisen hetkellä ja ymmärtää, että yhteinen tavoite on omaa etua tärkeämpi. Sama pätee myös työelämään ja lopulta siihen, millaista yhteiskuntaa rakennamme yhdessä. 

Luottamus ei synny käskemällä. Se syntyy tekojen kautta.

 Elämme aikaa, jossa huonoja uutisia riittää. Ympärillämme on epävarmuutta, vastakkainasettelua ja huolta tulevasta. Joskus tuntuu siltä, että vaikutusmahdollisuutemme ovat pienet. Juuri tällaisena aikana jokaisen ihmisen merkitys kuitenkin korostuu. Vaikka emme voi ratkaista kaikkia maailman ongelmia, voimme vaikuttaa siihen, mitä tapahtuu omassa lähipiirissämme. Voimme päättää, miten kohtaamme toiset ihmiset, miten puhumme toisillemme ja rakennammeko ympärillemme luottamusta vai epäluottamusta. Usein rohkeus yhdistetään suuriin tekoihin. Arjessa rohkeus näkyy kuitenkin useammin pienissä asioissa. Siinä, että uskaltaa pyytää anteeksi. Siinä, että ottaa vaikean asian puheeksi. Siinä, että puolustaa toista ihmistä tai pysähtyy aidosti kuuntelemaan. Joskus rohkeutta on myös valita ystävällisyys silloin, kun kiire tai turhautuminen houkuttelevat toimimaan toisin. 

 Hyvä kulttuuri ei synny sattumalta. Se rakentuu vähitellen ihmisten välisissä kohtaamisissa, tavassa kuunnella, kannustaa ja kantaa vastuuta omasta toiminnastaan. Juuri niissä pienissä hetkissä, joita emme aina edes huomaa. Paha pitää usein huolen itsestään. Hyvä sen sijaan tarvitsee ihmisiä, jotka ovat valmiita rakentamaan sitä. Yksi teko harvoin muuttaa maailmaa, mutta yksi teko voi muuttaa ihmisen päivän. Ja joskus yksi päivä voi muuttaa paljon enemmän kuin osaamme etukäteen arvata. Kesä tarjoaa hyvän mahdollisuuden pysähtyä tämän äärelle. Ehkä laiturin nokassa, iltakävelyllä tai katsomon penkillä. Millaisen jäljen minä jätän ympärilleni? Mitä vahvistan omalla toiminnallani? Mitä ihmiset kokevat kohdatessaan minut? 

 Hyvä ei synny sattumalta. Se syntyy niistä valinnoista, joita teemme joka päivä. Lopulta muistamme toisistamme harvoin suuret sanat. Useammin muistamme sen, miltä toisesta ihmisestä tuntui kohdata meidät. Siksi yhteisöt, työpaikat, perheet ja koko yhteiskunta rakentuvat samalla tavalla: yksi luottamuksen osoitus kerrallaan, yksi kannustava sana kerrallaan ja yksi kohtaaminen kerrallaan.

Kirjoitus on julkaistu Järviseudun Sanomien kesäblogina 4.7.2026 Kesässä on jotain erityistä – Järviseudun sanomat